Kuvassa on talvinen metsä iltahämärässä. Kuvassa näkyy havupuita, saniaisia ja lunta.

Uuteen sukuun

Kun ryhtyy vakituiseen parisuhteeseen toisen kanssa, tulevat tyypillisesti jossakin vaiheessa mukaan kuvioon myös kumppanin perheenjäsenet. Jos uusi parisuhde syntyy kolmekymppisenä, ainakaan itselläni ei kumppanin vanhempiin ja sisaruksiin tutustuminen tuntunut yhtä jännittävältä kuin teini-ikäisenä. Elämänpiiri joka tapauksessa muuttuu, kun omaan lähipiiriin tulevat myös puolison lähisukulaiset. Varsinkin, jos kumppanin perhe on kotoisin toiselta paikkakunnalta kuin itse on, saattaa puolison ja hänen perheensä myötä tutustua myös uuteen paikkakuntaan. Itse olen koko elämäni asunut pääkaupunkiseudulla, ja oli uutta lähteä puolison perheen luokse Keski-Suomeen, paikkakunnalle, jossa ei juuri aiemmin ollut tullut käytyä. Sukuloimassa Keski-Suomessa olemme ensimmäisestä seurustelusyksystä lähtien käyneet aina muutamia kertoja vuodessa.

Avioliiton voi ajatella myös lujittavan sidettä puolison perheeseen ja sukulaisiin. Meidän kohdallamme kävi varmaankin niin, että jo kihlautuminen sai aikaan sukujen lähentymisen. Omat vanhempamme ovat pitäneet säännöllisesti yhteyttä keskenään. Tämä taisi alkaa, kun järjestimme vanhemmillemme silloisessa Tytin kodissa kihlajaiskahvit. Itse olen iloinnut siitä, että vanhempamme ovat löytäneet toisensa. Se, että vanhempamme olivat tutustuneet jo ennen hääjärjestelyitämme, helpotti varmasti osaa järjestelyistä, kuten sitä, kuka tuo häihin mitäkin. Häissä oli tietysti läsnä myös monia sukulaisia, jotka tapasivat puolison sukua ensimmäistä kertaa. Näin hääjuhlasta tuli myös monien tutustumisten päivä.

Vanhastaan avioliittoon on saattanut liittyä myös ajatus kahden suvun välisestä sopimuksesta tai liitosta, vaikka tämä puoli ei länsimaisessa rakkausavioliitossa korostukaan. Kirjallisuudessakin on monia esimerkkejä tilanteista, joissa avioliitolla on joko korjattu sukujen välistä vanhaa vihanpitoa, tai ikävämmässä tapauksessa suvut ovat halunneet keskinäisen vihanpitonsa vuoksi estää toisiaan rakastavan pariskunnan liiton. Varmasti nykyaikaisessakin avioliitossa ongelmaksi voi koitua se, mikäli perheet eivät keskenään tule toimeen. Sillä varmasti olisi vaikutuksensa myös häiden järjestelemiseen, ellei sitten hääpari haluaisi riitojen välttämiseksi tehdä niin, että häät järjestetään kokonaan ilman perheenjäseniä. Näinkin voi tietenkin tehdä, kunhan lain vaatima määrä todistajia on vihkitilaisuudessa paikalla. Kirkkohäät eivät tässä suhteessa eroa siviilivihkimisestä, vaan kirkossakin voi aivan hyvin järjestää pienen vihkitilaisuuden, ilman suurempaa  vierasmäärää. Mikäli ajatus pienestä määrästä vieraita suuressa kirkkosalissa tuntuu ahdistavalta, voi vihkimisen järjestää myös esimerkiksi pienemässä seurakunnan omistamassa tilassa.

Itselleni on ollut varsin mukava tutustua myös puolison sisaruksiin. Heitä ei ole tullut nähtyä aivan yhtä usein kuin vanhempia, mutta erityisesti joulun aikana on ollut tilaisuus tavata suuremmallakin porukalla. Uusien sukulaissuhteiden mukanaan tuomat ystävyydet laajentavat omaa elämänpiiriä, uusia ihmisiä kun tapaa näin muuten kun omien harrastus- ja opiskelupiirien ulkopuolelta. Eri paikkakunnalla asuvien puolison perheenjäsenten kanssa vierähtää helposti tavattaessa jonkin verran aikaa, ennen kuin tärkeimmät kuulumisen sitten edellisen tapaamiskerran on käyty läpi.

Kaiken kaikkiaan minusta on tuntunut siltä, että puolison perheenjäsenet ovat tuoneet elämään paljon uutta. Voi oikeastaan sanoa, että uusi sukuyhteys on tuonut kokonaisen uuden maailman mukanaan. Tunnen olevani onnekas, kun näin on.

Related Posts